Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Villahaan Auriina

  
Villahaan Auriinan kuvat ovat Cherien käsialaa (CC BY-NC 2.0). Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.

FAKTAT FAKTOINA

Nimi Villahaan Auriina, Auriina Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, tamma
Syntymäaika, -paikka 11.11.2016, Suomi Säkäkorkeus, väri 156cm, vkk
Koulutus Vaativa B, re. 70cm, me. 50cm Painotus Kouluratsastus
Kasvattaja Villahaka Omistaja Cherry VRL-12299
Rekisterinumero VH19-018-0135 Saavutukset  


HISTORIAN HAVINAA

Villahaan Auriina on jälleen yksi niistä hevosista, joissa kolahtaa ensimmäisenä erityisen kaunis tai mieleenpainuva nimi. Kiireisiini vedoten uskottelin itselleni, että tamma menee kaupaksi parissa päivässä, ja minä säästyn uuden hevosen tuomalta vaivalta. Näin ei kuitenkaan ollut tarkoitettu, vaan muutaman todella pitkältä tuntuneen päivän jälkeen annoin itselleni luvan kirjailla kauniista voikosta ostotarjouksen. Villahaassa vallinneen konmarituksen, kuten Uppe asian muotoili, ollessa valloillaan ei tarjouksen hyväksymiseen kulunut montaakaan hetkeä, ja pian löysinkin itseni jo surffailemasta pitkin poikin internetiä etsien uusimmalle hankinnalleni yhden yön seuraa - olihan Auriina jo saavuttanut kilpakentillä kaiken saavuttamisen arvoisen kasvattajansa Upen kanssa.


NE SANOVAT MINUN OLEVAN

Hyviä sitostammoja on moneen lähtöön: löytyy niitä, jotka periyttävät jälkeläisilleen hyviä ominaisuuksia, ja sitten on niitä, jotka opettavat jälkeläisilleen esimerkilliset käyttäytymismallinsa näiden ensimmäisistä minuuteista alkaen. Ja sitten on niitä, jotka periyttävät varsalleen jo valmiiksi haastavan luonteen ja vahvistavat tätä ominaisuutta intensiivisesti aina vieroituspäivään asti. Auriinan tapauksessa kyse on viimeisimpänä kuvatusta tilanteesta, sillä vaikka tammassa olisikin kaikki maailman potentiaali olla kultaakin arvokkaampi kilpa- ja siitoshevonen, ei se kuitenkaan nauti suuresta suosiosta ailahtelevaisen luonteensa ansiosta. Emänsä Astriinan opettamana voikko oppi inhoamaan Suomen olosuhteita jo ensimmäisten elinkuukausiensa aikana: se ei voi sietää kesän kärpäsiä, muttei myöskään talven pakkasia. Vesisade on hevosen mielestä loistava syy pysytellä visusti neljän seinän sisällä, eikä se arvosta yhtään sen enempää kovaa tuultakaan. Ja ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi haastetta tallinpitäjälle, on tamma myös äärimmäisen läheisriippuvainen toisista hevosista. Se ei voi jäädä yksinään tarhaan muttei myöskään sisälle talliin, eikä se välttämättä edes kelpuuta kumppanikseen tallin piskuista shetlanninponia, vaan vaatii naapurikarsinansa asukin pitämään itselleen seuraa päivin ja öin. Haaveile siinä sitten onnistuneista kilpareissuista hevosen kanssa, kun ilman kaveriaan se ei suostu edes marssimaan trailerin kyytiin saati käyttäytymään reissussa hetkeäkään.

Auriina ei ole käsiteltäessä mikään sädekehä päänsä päällä viattomasti hymyilevä enkeli, vaan vaatii hoitajaltaan rautaista kokemusta ja pitkiä hermoja. Periaatteessa se on saanut elämänsä aikana riittävän monesti selkäänsä tietääkseen miten sen kuuluisi käyttäytyä, mutta on täysin eri asia, viitsiikö tamma tästä tiedosta välittää. Raipan pitäminen kädessä hevosta harjatessa lienee hieman yliampuva varustus, mutta taluttaessa se on toisinaan hyvinkin tarpeellinen apuväline pienen mutta pippurisen hevosen kontrollointiin. Auriinalla on toisinaan vakavia ongelmia ihmisten kunnioituksen kanssa ja se vaatiikin säännöllisen palautuksen maanpinnalle pysyäkseen jokseenkin nöyränä. Toisinaan jääräpäisellä suomalaisella on hyviäkin päiviä, jolloin sen kanssa touhuaminen on melkein siedettävää. Varusteet Auriinalle kannattaa pukea turhia viivyttelemättä, sillä se ei pidä käytävällä seisoskelusta, eikä yleensä vaivaudu harjoittamaan sitä kuin korkeintaan kymmenen minuutin verran. Tamma osaa roikkua naruissa kylmän viileästi niin pitkään, että jokin osa antaa periksi ja pieni pirulainen pääsee vapauteen. Alku- ja loppukäyntien taluttaminen on sekin varsin mielenkiintoista, kun samaan aikaan vastahakoinen mutta kuitenkin yli-innokas Jaamelainen toimii täysin oman päänsä mukaan välittämättä ohjissaan roikkuvasta ihmisestä tuon taivaallista. 

Ratsastaminen Auriinalla on vähintäänkin ikimuistoinen kokemus, eikä toista samanlaista varmasti koe elämänsä aikana. Tamma on samaan aikaan hyvin lahjakas ja motivoitunut työntekijä, mutta kuitenkin vielä miellyttämistä enemmän se on motivoitunut haraamaan joka askeleella vastaan. Kyse ei suinkaan ole siitä, etteikö voikko hevonen viihtyisi töissä; sitä vain harvemmin huvittaa nähdä onnistuneen treenikerran vaatimaa vaivaa ilman riittävän vahvaa motivaattoria. Sellaiseksi kelpaa esimerkiksi riittävän napakka valmentaja kentän keskellä, tai hätätapauksissa jopa tavallisesta viisi senttiä pidemmät kannukset, joilla hevoselle saa osoitettua työnteon olevan ainoa suotava vaihtoehto. Kovakourainen ratsastus ei kuitenkaan saa missään nimessä olla ensimmäinen vaihtoehto tamman ongelmia vatvoessa, sillä jo muutama ratsastuskerta käyttäen liioiteltuja apuja tai lievää väkivaltaa saa hevosen vain vastustelemaan entistä enemmän. Epätoivon hetkillä hevosen hidastaessa pohjeavusta ja purressa kuolaimeen kiinni, kannattaa keskittyä miettimään Auriinan positiivisia puolia ratsuna. Se ei nimittäin koskaan näytä sivustaseuraajalle niin kamalalta, miltä se varmasti selkään tuntuu. Sillä on myös kauniit, säännölliset liikkeet ja luonnostaan aktiivinen takaosa. Kokoaminen onnistuu hevoselta kuin leikki sen kantaessa itseään lähes poikkeuksetta jo valmiiksi ryhdikkäänä. Se osaa alkeet jopa pirueteista, eikä pidä yksittäisiä laukanvaihtoja lainkaan ongelmallisina. Ratsastajalle kenties vaikein tehtävä on siis pitää leveä hymy kasvoillaan silloinkin, kun kesken suorituksen kaikki tuntuu menevän päin helvettiä.

Auriinan lahjat ovat hyvin rajoittuneet kouluratsastuksen puolelle, mistä saa mahdollisesti syyttää sen selvästi koulupainotteisia sukujuuria. Tamma pitää hyppäämistä kuitenkin mukavana mielenvirkistyksenä toteutettuna muutaman kerran kuussa. Se ei pääse avuttomalla tekniikallaan järin korkeiden esteiden ylitse, mutta pitää yleisesti kavalettijumppaa pohkeenväistötreeniä mielekkäämpänä treenimuotona. Se ei juuri hyppäämisestä lämpene ja esteratsastaja varmasti tuntee istuvansa maratonia juoksevan etanan selässä, mutta kouluratsastajan makuun Auriinan esteiden ylittäminen on mukavan rauhallista ja harkittua toimintaa. Estesilmää voikolla ei ole sitten ollenkaan, vaan se vaatii jatkuvasti tukea ja apua selässään istuvalta pilotilta. Hevonen ei myöskään ole erityisen varovainen jaloistaan, joka kostautuu kompuroimisena etenkin maastoesteillä. Parhaimmat suoritukset sisältävät kompastumisen jo estettä lähestyttäessä, jalkojen kolauttamisen hypättävään esteeseen kesken sen ylityksen ja lopulta vielä toisen kompastumisen hypystä laskeuduttaessa. Lienee selvää, ettei Auriina tule ikinä starttaamaan yhtä ainutta kenttäkilpailua näillä eväillä, mutta joka kesä se pääsee pariin otteeseen virkistävään mieltään näihin erilaisiin treeniolosuhteisiin maastojen puolelle. Maastoilu ilman esteitä sujuu hevosen kanssa jokseenkin mallikkaasti, vaikka epätasaisessa maastossa se onkin aivan mahdoton kompuroimaan. Vauhdin lisääminen vain pahentaa tilannetta, jonka luulisi vihjaavan yksinkertaisemmallekin ratsastajalle, että Auriinan paikka on tasaiseksi lanatuilla ja sopivasti kastelluilla koulukentillä, joiden pohja antaa maksimaalisen edun hevosen liikkumiselle.

 

PERHE ON PAINAJAINEN

i. Kanervarannan Jaame
sh, 159cm, vkk
ii. Jaarami
sh, 160cm, trt
iii. Jeemias evm
iie. Milli-Magenta evm
ie. Ch Suru-Samea
sh, 158cm, rnvkk
KTK-II
iei. Fantomiuni evm
iee. Surusanoma evm
e. Villahaan Astriina
sh, 158cm, prt
KRJ-I, SLA-I, Jälkeläisluokka C
ei. Lanervan Jooa
sh, 158cm, prt
KRJ-I
eii. Lanervan Aksi evm
eie. Heijanhilla evm
ee. Aukustiina
sh, 157cm, prt
KRJ-II, ERJ-II, SLA-II, Jälkeläisluokka C
eei. Akusti evm
eee. Vänniina evm

Villahaan Auriinan suku on muista Kuuran asukeista selvästi poikkeava sisältäen useamman mielenkiintoisen nimen vuosien takaa. Sen suku on selvästi enemmän palkittu emänsä Villahaan Astriinan puolelta, mutta mieleenpainuvan värityksensä Auriina on kuitenkin saanut isänsä Kanervarannan Jaamen puolelta. II-palkinnolla kantakirjattu ja Champion-arvonimellä palkittu isänemä Suru-Samea edustaa koko suvun puolesta näyttelykettua, kun taas emä Villahaan Astriina, emänisä Lanervan Jooa ja emänemä Aukustiina ovat enemmän palkittuja suorituksistaan kilpakentillä. Edellä mainituista molemmat tammat ovat myös kunnioitettavasti ansainneet itselleen jälkeläisluokituksen osoituksena hyvistä periyttäjätamman ominaisuuksistaan.

 

POJASTA POLVI PARANTEE

14.02.2019 t. Kuuran Aurelia (i. Vähäpellon Romanssi) om. Cherry VRL-12299
00.00.00000 o./t. Varsan nimi (i. Nimi) saavutukset om. Omistaja VRL-00000

 

VANHUUS EI TULE YKSIN

1-vuotias - 12.11.2016 7-vuotias - 11.08.2017 13-vuotias - 11.02.2019 19-vuotias - 11.08.2020 25-vuotias - 11.02.2022
2-vuotias - 13.11.2016 8-vuotias - 11.11.2017 14-vuotias - 11.05.2019 20-vuotias - 11.11.2020 26-vuotias - 11.05.2022
3-vuotias - 14.11.2016 9-vuotias - 11.02.2018 15-vuotias - 11.08.2019 21-vuotias - 11.02.2021 27-vuotias - 11.08.2022
4-vuotias - 15.11.2016 10-vuotias-11.05.2018 16-vuotias - 11.11.2019 22-vuotias - 11.05.2021 28-vuotias - 11.11.2022
5-vuotias - 11.02.2017 11-vuotias-11.08.2018 17-vuotias - 11.02.2020 23-vuotias - 11.08.2021 29-vuotias - 11.02.2023
6-vuotias - 11.05.2017 12-vuotias-11.11.2018 18-vuotias - 11.05.2020 24-vuotias - 11.11.2021 30-vuotias - 11.05.2023

 

RUUSUKEHAI VAUHDISSA

 KRJ:  40 sijoitusta

07.12.2016 Cadogan Ponies Helppo B 3/40
08.12.2016 Cadogan Ponies Helppo B 4/40
09.12.2016 Cadogan Ponies Helppo B 5/40
14.12.2016 Ventos Vaativa B 4/40
15.12.2016 Cadogan Ponies Helppo B 1/40
17.12.2016 Cadogan Ponies Helppo B 3/40
20.12.2016 Cadogan Ponies Helppo B 1/40
26.12.2016 Fiktio Vaativa B 3/40
30.12.2016 Fiktio Vaativa B 2/40
04.01.2017 Vähäpelto Vaativa B 1/30
05.01.2017 Vähäpelto Helppo A 4/30
07.01.2017 Vähäpelto Vaativa B 4/30
08.01.2017 Vähäpelto Vaativa B 2/30
11.01.2017 Vähäpelto Helppo A 2/30
15.01.2017 Vähäpelto Vaativa B 3/30
16.01.2017 Vähäpelto Helppo A 1/30
20.01.2017 Vähäpelto Vaativa B 5/30
02.02.2017 Ventos Helppo A 3/40
04.02.2017 Priton Budyonnys Vaativa B 2/40
06.02.2017 Priton Budyonnys Vaativa B 6/40
07.02.2017 Priton Budyonnys Vaativa B 1/40
07.02.2017 Kievarinkuja Helppo A 1/50
07.02.2017 Kievarinkuja Vaativa B 4/50
10.02.2017 Priton Budyonnys Vaativa B 3/40
19.02.2017 Teilikorpi Vaativa B 6/50
22.04.2017 Kettula Vaativa B 1/40
23.04.2017 Kettula Vaativa B 4/40
23.04.2017 Kettula Vaativa B 1/40
03.05.2017 Wolf Sporthorses Vaativa B 1/40
09.05.2017 Wolf Sporthorses Vaativa B 3/40
11.05.2017 Wolf Sporthorses Vaativa B 6/40
15.05.2017 Wolf Sporthorses Vaativa B 2/40
16.05.2017 Wolf Sporthorses Vaativa B 4/40
19.05.2017 Wolf Sporthorses Vaativa B 2/40
25.05.2017 Wolf Sporthorses Vaativa B 3/40
26.05.2017 Wolf Sporthorses Vaativa B 4/40
30.05.2017 Wolf Sporthorses Vaativa B 4/40
13.06.2018 Villahaka Helppo B 2/30
15.06.2018 Villahaka Helppo B 4/30
17.06.2017 Villahaka Helppo B 4/30

 

LAHJATTOMAT TREENAA

00.00.0000 - Valmentajana Valmentaja (000 sanaa)
Tekstiä tekstiä tekstiä...

 

RAKAS PÄIVÄKIRJA

15.06.2019 - Kirjoittanut Omistaja (471 sanaa)
Villahaan kasvattipäivä oli mainio tekosyy etsiä Kuuraan siitostammaksi ostetulle Auriinalle edes hieman sinnepäin selkään sopiva satula. Sellainen löytyikin niin nopeasti, että ehdin iltatallin päätteeksi jopa käydä keventämässä pari kierrosta maneesin ympäri. Auriina oli varustaessa hieman ihmeissän, sillä olihan edellisestä ratsastuskerrasta jo useampia vuosia. Aikanaan kuitenkin sangen hyvin koulutettu tamma muisti homman nopeasti, ainakin sen verran, että jarrut ja ohjaus löytyivät. Tammaa en ollut edes ajatellut ottaa mukaan Villahaan kasvattipäivään, mutta koska autossa oli vielä tilaa ja Auriinalle täydellinen ohjelmanumerokin oli listoilla, päätin ottaa kultaisen rakkauspakkauksenkin vielä sen kummemmin asiaa ajattelematta mukaan. Miksi viedä vain kaksi villahakalaista näytille, kun kattoni alla niitä kerran asusteli kolmin kappalein. Villahaan omistajan pitämä hivenen pitkäveteinen puhe kasvattipäivän alkajaisiksi herätti minussa ja kanssaosallistujissa paljon tunteita ja ajatuksia. Auriinan osalta ajatukset keskittyivät luonnollisesti kasvatuspuuhiin, sillä olihan hevonen varsahommiin aikanaan hankittukin. Oli erittäin mielenkiintoista kuunnella Upen tarinaa tallin kasvatustavoitteista ja -periaatteista, eivätkä tunteelliset muistelut nyt jo edesmenneistä hevosista jättäneet ketään kylmäksi. Meillä oli aamupäivällä aikaa kiertää tallin tiloja ja tutustua nykyiseen hevoslaumaan. Kiitos alkumaljan, tulin kierroksen aikana puolitosissani pohtineeksi laittaisinko Auriinan seuraavan kerran jollakin Villahaan kasvatilla tiineeksi. Tällä hetkellä tallilla vaikuttaviin oreihin en kuitenkaan ehtinyt tutustua niin ajan kanssa, että olisin asiaa ottanut sen enempää puheeksi Upen kanssa, mutta lupasin kuitenkin itselleni palaavani tutkimaan tarjontaa vielä tulevaisuudessa tarkemmin. Auriinallahan on vasta yksi varsin nuori jälkeläinen, joten lisää jälkikasvua tammasta haluan varmasti, ennen kuin sen on aika siirtyä kokoaikaiselle eläkkeelle.

Osallistuin rauhalliselle maastolenkille, joka todella tuli tarpeeseen, sillä näyttelyharjoituksen katastrofin, estevalmennuksen seuraamisen ja istuntavalmennuksessa urakoimisen jälkeen olin jo aivan kaikkeni antanut. Onneksi välillä sangen eksoottinen Auriina oli useamman vuoden oloneuvostelun jälkeen niin huonossa kunnossa, ettei se ajatellutkaan ottavansa ylimääräisiä askelia suuntaan tai toiseen. Sille sopi paremmin kuin hyvin rento maastolenkki, jonka aikana kenelläkään ei ollut kiire minnekään. Letkassa kulkiessaan sitä ei tarvinnut edes potkia eteenpäin, vaan hevosen korvat kääntyivät ajoittain jopa höröön sen nauttiessa yllättävästä huomiosta ja yhdessä touhuamisesta. Lenkille sai lähteä niin maastakäsin kuin ratsailta ja halukkaat saivat käydä rallittelemassa vehreällä pellolla kunnon laukkapätkätkin. Me olimme liikkeellä ratsain, mutta hevosen (ja vähän myös ratsastajankin) huonon kunnon takia jätimme rallittelut suosiolla muiden hommaksi. Päätöksessä oli mukana myös pieni turvallisuusaspekti, sillä Auriina ei varsinaisesti ole mikään varmajalkainen ratsu maastossa. Samaa muisteli myös Uppe, joka aikanaan ratsasti hevost hyvinkin ahkerasti kierrättäessään sitä kilpailuissa ruusukkeenkuvat silmissä vilkkuen. Kaiken kaikkiaan hän kehui Auriinan olevan juuri sellainen, kuin millaisena hän sen muistikin. Kaunis, mutta samperin itsepäinen ja tietoinen omista mielipiteistään. Villahaan kasvattipäivä oli kokonaisuudessaan mukavaa vaihtelua tavalliseen talliarkeen, vaikka tuuraajan järjestäminen lauantaiksi olikin tuottanut hieman ongelmia. Uppea sekä muita tuttuja ja tuntemattomia oli ollut mukava tavata ja omia hevosiaan oli erittäin mukava käydä näyttämässä oman tallinsa ulkopuolellakin. Vaikka Auriinalla ei reissussa sen suurempaa merkitystä ollutkaan, oli reissu tammalle itselleen kuitenkin todennäköisesti kivaa vaihtelua jokapäiväiseen tarhassa tai laitumella möllöttämiseen. Ikimuistoisesta päivästä olikin siis valtava kiittäminen paitsi Uppea, myös koko muuta Villahaan tiimiä sekä muita kasvattipäivään osallistuneita!

 

Huomaathan, että tämä on virtuaalihevonen, eivätkä tiedot liity mitenkään kuvien hevoseen.

Huomaathan, että tämä on virtuaalitalli, eikä mitään tapahdu oikeasti.


© Vapaasti by AK, BackgroundLabs, Google Fonts, Nikki

©2019 Kuuran Suomenratsut - suntuubi.com