Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Lupsakan ristiina

EV-I, SV-II

   
Lupsakan Ristiinan kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.

FAKTAT FAKTOINA

Nimi Lupsakan Ristiina, Ristiina Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, tamma
Syntymäaika, -paikka 01.06.2018, Suomi Säkäkorkeus, väri 154cm, vprt
Koulutus Helppo B, re. 110cm, me. 90cm Painotus Esteratsastus
Kasvattaja Milma VRL-14149,
Lupsakan Suomenhevoset
Omistaja Cherry VRL-12299
Rekisterinumero VH18-018-1496 Saavutukset EV-I, SV-II


HISTORIAN HAVINAA

Ristiina tarttui matkaani mukaan Lupsakan Suomenhevostilalta. Tamma oli vasta pieni varsa, josta sen kasvattaja Milma piti seuraavanlaisen myyntipuheen: "Tästä äärimmäisen kiva estepeli. Miksei myös vaikka koulukentille ja kenttäratsastukseen, isän puolelta löytyy rahkeita mihin vaan. Emä sen sijaan on estepainotteinen sporttisuokki. Isällä sijoitukset täynnä joka lajissa, odotellaan jälkeläisnäyttöjä ja muita vaadittavia asioita, jotta voi laatuarvosteluihin suunnata. Emällä myös juuri napsahti estesijat täyteen ja jälkeläisnäyttökaipuu hänellläkin." Mitä sitä enää muuta vakuuttelemaan, kun tallissa selvästi oli juuri Ristiinan mentävä kolonen odottelemassa.


NE SANOVAT MINUN OLEVAN

Ristiina osaa ottaa elämän rennosti, eikä se juuri anna ulkoisten tekijöiden vaikuttaa omaan olemiseensa. Tamma tietää hyvin oman arvonsa ja se ilmoittaa kyllä, jos kokee tulleensa kohdelluksi jollain tapaa väärin. Kun hevosta muistaa kohdella kunnioittavasti, on elämä sen kanssa leppoisaa ja nautinnollista. Jos hoitaja erehtyy ryhtymään päällepäsmäriksi, voivat Ristiinan yhteistyöhalut karista vauhdilla pohjamutiin saakka. Hevosen kanssa kannattaakin yrittää pysyä väleissä, sillä silloin kaikkien elämä on mukavampaa. Ongelmia rautias ei hae koskaan, mutta toisinaan sen hidas elämänrytmi saattaa sen pattitilanteisiin, joihin muut hevoset eivät ikinä edes joudu. Paineistamisesta Ristiina ei pidä ollenkaan ja se alkaakin harittaa vastaan ihan kunnolla, jos tammaa yrittää väkisin saada tekemään jotakin. Paljon parempi tekniikka hevosen kanssa on lahjominen, sillä sitä se ei pidä ollenkaan yhtä tuomittavana kuin patistamista ja käsemistä. Arkielämä Ristiinan kanssa sujuu yleensä kommelluksitta, kun hevonen ja hoitajansa tietävät kummatkin yhteiset pelisäännöt. Taluttaessa tamma seuraa hitaasti ihmistä, mutta narua ei silti kannata turhan päiten alkaa kiristämään. Toisinaan Ristiina haluaisi lähteä omille tutkimusmatkoilleen, jolloin sitä on syytä muistuttaa sitä koskevista säännöistä. Liian kovakouraisesti sitä ei kuitenkaan voi tehdä, sillä silloin tamma ainakin ottaa ja lähtee. Traileriinkin Ristiina kyllä menee, kun siitä itsestään siltä tuntuu. Jos kyydissä on jo hevonen, ei lastaaminen yleensä vie minuuttiakaan. Pelkän Ristiinan lastaaminen voi olla konstikkaampaa, mutta rauhallinen ja kärsivällinen ihminen selviää siitäkin kaikkia miellyttävällä lopputuloksella.

Tavalliset hoitotoimenpiteet, kuten harjaaminen ja varustaminen, sujuvat Ristiinan kanssa yleensä aina täysin ongelmitta. Liian kovakouraisista otteista tamma ei pidä, mutta mitään luimistelua ja harmistunutta hännän heilauttelua vaarallisempaa se ei kuitenkaan tee. Jalat hevonen nostaa pienestä sipaisusta ja se pitää niitä ylhäällä juuri niin kauan kuin tarve vaatii. Ristiinan kengittäminen ei siis ole temppu eikä mikään, mutta haavanhoito ja eläinlääkäriä vaativat toimenpiteet ovat sitten senkin edestä. Paras olisi, jos ennen hampaiden raspausta hevosen oma hoitaja saisi Ristiinan rauhoitettua jo hyvissä ajoin ennen kuin eläinlääkäri edes saapuu tallin pihaan. Tammalla on joitain huonohkoja kokemuksia eläintohtoreista ja se suhtautuukin heihin hyvin epäluuloisesti. Rokotukseenkin Ristiina tarvitsee henkiseksi tuekseen tutun ihmisen ja parempi oikeastaan olisi, jos sen rokottaisi joku tuttu ihminen. Klinikkareissut ovat tamman mielestä aivan kammottavia, eikä se suostu tulemaan edes ovista sisälle ilman vahvaa rauhoitusta. Haavojensa suhteen Ristiina on hyvin hankala hoidettava, sillä se ei siedä mitään, mikä aiheuttaa sille pienintäkään kipua. Vaikka se ei yleensä ihmisen tilaa rikokaan, osaa se tarvittaessa puolustaa itseään niin potkien kuin purrenkin. Pienetkin haavat on silti syytä saada hoidettua, sillä muuten ne aivan varmasti tulehtuvat ja aiheuttavat imppareita, joiden hoitaminen se vasta herkkua onkin. Ruualla lahjominenkaan ei näissä tilanteissa auta, mutta tilanteen lauettua haluaa tamma aivan varmasti lohdutuspalkinnoksi herkun tai kaksi. Onneksi kaikki tavallisemmat toimenpiteet sujuvat hevosen kanssa ongelmitta, joten normaaleissa arkipäivän askareissa sen kanssa pystyy toimimaan kuka tahansa.

Ratsastaminen Ristiinalla on hauska ja mieleenpainuva kokemus, kun melko pienikokoinen rautias kipittää menemään. Liikkeet tammalla eivät tavallista kummemmat ole, mutta hyppyä siitä löytyy senkin edestä! Yleensä hevonen on enemmän eteenpäinpotkittava kuin pidäteltävä, mutta sopivasti syttyessään saattaa tätäkin ratsua joutua rauhoittelemaan. Varsinaisesti laiska ei Ristiina ole, mutta se keskittyy helposti hieman turhan paljon sitä ympäröivään maailmaan ja turhan vähän varsinaiseen työntekoon. Hevonen säästelee itseään mielellään, mikäli ratsastaja vain antaa siihen tilaisuuden. Saadessaan kyytiinsä tarpeeksi osaavan ja vaativan ratsastajan, tekee rautias kyllä pitkin hampain kaiken, mitä siltä pyydetään. Kovin pitkälle ei Ristiinaa ole kouluratsastuksen parissa koulutettu, mutta kyllä se tarpeen vaatiessa tekee niin taivutukset kuin vastalaukatkin. Laukatkin tamma periaatteessa osaa vaihtaa, mutta yleensä se haluaa esitellä tätä taitoaan vain vauhdikkailla esteradoilla. Laukka on ehdottomasti Ristiinan vahvin askellaji, jossa sitä pystyy ratsastamaan melko hyvin joka suuntaan. Jonkin sortin kannukset on hyvä pitää jalassa aina tamman kanssa töitä tehdessä, mutta liikaa niillä ei kuitenkaan voi alkaa komentelemaan. Ristiinan sietokyky on huomattavasti suurempi silloin, kun ihminen on sen selässä. Kaikkea se ei kuitenkaan silloinkaan sulata ja tarpeeksi suuren vääryyden kokiessaan se kyllä ilmoittaa asiasta varsin kipakasti. Kouluraippaa tamman selkään ei voi ottaa ollenkaan ja lyhyemmänkin raipan osuessa vahingossa hevoseen heittää se varmasti kipakan pukin kuin kertoakseen, että raippa kuuluu sen kanssa kiellettyjen varusteiden listalle. Ylimääräisiä varusteitakaan tamma ei oikein sulata, joten paras tapa tulla hevosen kanssa toimeen onkin pyrkiä pitämään niin suojat kuin apuohjatkin mahdollisimman minimissä.

Maastoillessa Ristiinalla ei koskaan ole kiire mihinkään, eikä se myöskään vaivaudu pelkäämään mitään. Tammaa ei haittaa edes se, vaikka maastokaveri katoaisikin jonnekin horisonttiin. Kilpailuviettiä sillä ei ole nimeksikään ja läheisriippuvaista siitä ei saa tekemälläkään. Maastojen puolella ratsastaja saa tehdä aivan tosissaan töitä, jos haluaa saada edes murto-osan Ristiinan huomiosta itseensä. Erityisesti maastoesteiden hyppääminen onkin hevosen kanssa haaste, vaikka tamma kyllä menee yli mistä tahansa lähes millaisesta paikasta tahansa. Vauhtia ei tällöinkään pääse kertymään liikaa vaan todellinen haaste on saada hevonen etenemään haluttuun suuntaan haluttua vauhtia. Rataesteillä tilanne on hieman toiveikkaampi, kun ulkopuolisia häiriötekijöitä ei ole niin paljoa, eikä ainakaan aivan yhtä lähellä. Kun muut hevoset pelkäävät kilpailuissa mainoslakanoita ja liehuvia lippuja, ei Ristiina silmäänsä räpäytä niiden kohdalla. Sen sijaan se saattaa jäädä ihailemaan radalla olevaa uutta mersua tai esteen vieressä olevaa ruusupuskaa, ihan vain jottei ratsastajan elämä olisi liian helppoa. Puomiesteilläkin hevonen hyppää esteen kuin esteen paikasta kuin paikasta, mutta liian varovainen se ei jalkojensa suhteen ole. Ristiina saattaa ottaa montakin perättäistä estettä alas välittämättä asiasta ollenkaan. Hevonen pitää saada ratsastettua oikeasti kunnolla pohkeen eteen ja liikkumaan itse omilla jaloillaan, jos sen kanssa haluaa tehdä nollatuloksen. Tammahan on melkoinen tykki sitten, kun sen on saanut oikeasti tekemään töitä ja keskittämään energiansa hyppäämiseen. Ristiina on tilanteen niin vaatiessa ketterä kääntymään ja se pystyy tekemään nopeitakin ratkaisuja, joten ratojen onnistuminen on loppujen lopuksi hyvin pitkälti kiinni ratsastajan voitontahdosta ja taidoista.

PERHE ON PAINAJAINEN

i. Pätkäjätkä
sh, 156cm, prt
ERJ-I, KRJ-II, KERJ-II, SLA-II
ii. Jätkänpolkka evm
sh, 160cm, prt
iii. Äijyysi evm
iie. Kissanpolkka evm
ie. Pätkissuklaa evm
sh, 156cm, trt
iei. Suklaasula evm
iee. Pätkäisy evm
e. Ruhjerinta
sh, 150cm, vprt
ei. Rohkea Viikari evm
sph, 145cm, vrt
eii. Rohkeutta Vain evm
eie. Viiskaus evm
ee. Punarinta evm
sh, 157cm, prt
eei. Vauhti-Ville evm
eee. Punahehku evm

Ristiinan suku on sikäli melko tuntematon, että se ei jatku pitkälle, eikä ole yleistynyt hallitsemattomasti. Ehdottomasti upeampi Ristinaan vanhemmista on sen edesmennyt isä Pätkäjätkä, joka palkittiin elämänsä aikana useamman lajin laatuarvostelupalkinnolla. Isän palkinnot ja emän Ruhjerinnan lukuisat sijoitukset esteratsastuskilpailuissa lupailevat Ristiinalle valoisaa tulevaisuutta kilpahevosena. Tulevaisuudessa tulemme näkemään toivottavasti paitsi tamman itsensä, myös sen emän Ruhjerinnan jossakin laatuarvostelutilanteessa.

Pätkiksen isä Jätkänpolkka oli kyllä kaikki mikä suomenhevoskasvatuksessa ei välttämättä ollut niin tavoitteena. Se meni liian lujaa, oli ihan liian häslä ja sillä ei ollut tukkaa nimeksikään. Ihmeellinen suomenhevonen. Jätkänpolkka oli kuitenkin niin hellyyttävä ja rakastettava otus, että en kanssa ei vain voinut luovuttaa, ja lopulta se alkoi ymmärtää, että esteiden yli kuului hypätä kiertämisen sijaan ja kouluradalla ei voi syödä ruohotupsuja kesken suorituksen. Tämän ahaa-elämyksen jälkeen se alkoi jopa sijoittua kilpailuissa ja kenttääkin sillä alettiin kilpailemaan kun ori oli saanut ensin kahdeksana vuotena juostua pahimmat energiat pois miten nyt ikinä halusikaan ja jaksoi keskittyä.

Pätkän emä Pätkissuklaa oli oikein nätti tummanrautias tamma. Tamman kanssa kilpailtiin jonkin verran esteitä ja koulua, mutta pääasiassa tammalla kierrettiin näyttelyitä. Iän kertyessä Pätkissuklaa siirtyi vallan jalostuskäyttöön ja jättikin maailmaan monta, toinen toistaan kauniimpia suomenhevosia.

Sukuselvitys isän puolelta © Milma

POJASTA POLVI PARANEE

00.00.000 t./o. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) saavutukset om. Omistaja
00.00.000 t./o. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) saavutukset om. Omistaja

 

VANHUUS EI TULE YKSIN

1-vuotias - 01.09.2018 7-vuotias - 01.03.2020 13-vuotias - 01.09.2021 19-vuotias - 01.03.2023 25-vuotias - 01.09.2024
2-vuotias - 01.12.2018 8-vuotias - 01.06.2020 14-vuotias - 01.12.2021 20-vuotias - 01.06.2023 26-vuotias - 01.12.2024
3-vuotias - 01.03.2019 9-vuotias - 01.09.2020 15-vuotias - 01.03.2022 21-vuotias - 01.09.2023 27-vuotias - 01.03.2025
4-vuotias - 01.06.2019 10-vuotias-01.12.2020 16-vuotias - 01.06.2022 22-vuotias - 01.12.2023 28-vuotias - 01.06.2025
5-vuotias - 01.09.2019 11-vuotias-01.03.2021 17-vuotias - 01.09.2022 23-vuotias - 01.03.2024 29-vuotias - 01.09.2025
6-vuotias - 01.12.2019 12-vuotias-01.06.2021 18-vuotias - 01.12.2022 24-vuotias - 01.06.2024 30-vuotias - 01.12.2025

 

RUUSUKEHAI VAUHDISSA

 Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.12.2018: SV-II (7 + 10 + 4 + 7 = 28)

 Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 30.04.2019: EV-I (4 + 10 + 2 + 4 + 5 + 9 = 34) (Tilaisuuden paras 3-vuotias)

 ERJ:  0 sijoitusta

00.00.0000 Kilpailupaikan nimi 110cm 00/000
       

 

LAHJATTOMAT TREENAA

00.00.0000 - Valmentajana Valmentaja (000 sanaa)
Tekstiä tekstiä tekstiä...

 

RAKAS PÄIVÄKIRJA

22.10.2018 - Kirjoittanut Omistaja (139 sanaa)
Mitä tehdä, kun hevonen ei vain mene traileriin? Tätä jouduimme pohtimaan koko henkilökunnan voimin, kun Ristiina päätti olla laittamatta ensimmäistäkään kaviota lastaussillalle. Herkuille tamma höristeli kovasti korviaan, mutta tavoitteli niitä päättäväisesti vain silloin, kun niihin yltäminen ei vaatinut jalkojen liikuttelua. Liinaamalla pikkuhevonen onnistui kertaalleen pääsemään irti ja pakenemaan paikalta, sillä sen luokan pakottaminen sai rautiaan tunteet kuohumaan oikein urakalla. Lepyttelyn ja uuden taktiikan myötä se saatiin jo kertaalleen puoliksi sillalle, mutta sitten avustaja meni aivastamaan ja taas oltiin lähtöpisteessä. Reippaan puolitoistatuntisen jälkeen oli sitten kokeiltu jo korvien sulkeminen, silmien sulkeminen ja jopa kyytiin peruuttaminen, vaan mikään ei edesauttanut tavoitteeseen pääsemistä. Vasta lähettämällä lastautuvan Kultsin hakeminen paikalle ja asettaminen malliksi kyytiin sai uskomattoman itsepäisen Ristiinan vängertämään itsensä auton kyytiin. Tällä kertaa kyseessä oli vain harjoitus ennen ensimmäisiä edustusreissuja, ja tämän suorituksen perusteella harjoituksia tehdään vielä useita ennen ensimmäistäkään oikeaa reissua...

20.12.2018 - Kirjoittanut Omistaja (168 sanaa)
Kuinka ollakaan on Ristiina oppinut lastautumaan jokseenkin asiallisesti ja se saatiin kärrättyä kaksivuotiaana suomenhevosten arviointitilaisuuteen, kuten suunnitelmana oli aina sen hankinnasta saakka ollutkin. Rakennearvostelua lukuun ottamatta tamman käytös oli melko asiallista, sillä se ei pitänyt itsestään valtavaa meteliä ja malttoi ajoittain olla rauhassakin. Mittaaminen oli luonnollisesti kovin jännittävää, mutta seinää tukena käyttäen toimitus onnistui paljon tallimme toista varsaa, Aarnea, paremmin... Maneesiin yhdessä tuntemattoman varsan kanssa jääminen oli metittyneelle varsallemme kuitenkin hieman liikaa, sillä nätisti paikallaan seisomisen sijaan Ristiina esitteli sellaisia kevätjuhlaliikkeitä, joita se ei ole vielä kertaakaan elämässään osoittanut osaavansa. Silmät päästäni häveten onnistuin joten kuten näyttämään varsan jalka-asennot ja rungon mallin, mutta liian tarkkaa analyysia ei arvoisa tuomaristo pystynyt mitenkään lentoon lähtevästä villihevosesta tekemään. Kakkospalkinto oli ehkä hienoinen pettymys, sillä parhaisiin mahdollisiin sukupisteisiin vedoten olin ajatellut I-palkinnon olevan lähes sataprosenttisen varma. Vaan leikkimielinen tilaisuushan koko arviointi on, joten käytöksen vaikuttaessa pisteisiin reippaasti, ei kakkospalkinto ole ihme (eikä häpeäkään, vaikka siltä toisinaan on omistajasta tuntunutkin). Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten meillä hevosihmisillä onkaan tapana sanoa?

 

Huomaathan, että tämä on virtuaalihevonen, eivätkä tiedot liity mitenkään kuvien hevoseen.

Huomaathan, että tämä on virtuaalitalli, eikä mitään tapahdu oikeasti.


© Vapaasti by AK, BackgroundLabs, Google Fonts, Nikki

©2019 Kuuran Suomenratsut - suntuubi.com